null MTK-Pirkanmaan lausunto kiinteän omaisuuden lunastuksesta eduskunnalle

Ajankohtaista

MTK-Pirkanmaan lausunto kiinteän omaisuuden lunastuksesta eduskunnalle

30.9.2021

Lunastuskorvaukset on koettu jo pitkään epäoikeudenmukaiseksi sekä tasoltaan että prosessina. MTK-Pirkanmaan lausunto täydentää keskusliiton lausuntoa ja taustoittaa ongelmia ja korjaamista edelleyttäviä kohtia. Pirkanmaan lausunto ei puutu jokaiseen muutosta vaativaan vaan alleviivaa tärkeimpiä.

Alla MTK-Pirkanmaan lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Nykyiset korvausperusteet koetaan maanomistajakunnassa hyvin epäoikeudenmukaisina

Erityisesti tämä korostuu voimakkaasti kasvavilla seuduilla kuten Tampere lähiympäristöineen. Nykyinen korvausjärjestelmä ei ota huomioon lainkaan lunastuksen kohteeseen sisältyvää todellista arvonnousupotentiaalia – korvaus on usein vain raakamaan hintatasoa ja senkin hyvin reilusti alakanttiin. On kannatettavaa, että ehdotuksessa on 15% korotus lunastuskorvaukselle, mutta se ei riitä. Oikea taso olisi luokkaa 25-30%. Ilman todelliseen markkina-arvoon perustuvaa lunastuskorvausta kokevat maanomistajat yhteiskunnan ryöstävän heidät.

Lunastuksien hinta-arvioinnissa käytettävä kiinteistöjen kauppahintarekisteri ei myöskään anna oikeaa kuvaa hintatasosta. Monissa kaupoissa sovitaan myös muuta kuin vain rahallista kauppahintaa. Maankäyttösopimuksissa voidaan mm. kaavoittaa myyjän omistukseen jäävälle maalle rakennusoikeutta jne.

 

Lunastusta käytetään uhkakeinona

MTK-Pirkanmaan maanomistajakunnalta saadut kokemukset vuosikymmenten aikana kertovat karua kieltään. Lunastusta käytetään uhkakeinona, kun maanomistajien kanssa käydään myynti- ja hintaneuvotteluja. Neuvotteluissa on mukana yksittäinen maanomistaja ja hänellä on vastassaan arvovaltainen virkamiesarmeija, joka todistelee heidän kertomansa hinnan olevan oikea ja jos ei tämä kelpaa, niin he lunastavat, jolloin hinta on vielä huonompi. Lunastusmenettelyä käytetään siis keinona hinnan laskemiseen ja myyntipäätöksen saamiseen. Tällainen menettelytapa on kaikkea muuta kuin kestävää ja on romahduttanut luottamuksen ”lunastusinstituutioon”.

Kunnan kaavamonopolia – kaavoittaa tai olla kaavoittamatta, on myös käytetty epäsuorasti kauppahinnan painamiseksi mahdollisimman alhaiseksi. Yksittäisen maanomistajan on erittäin vaikeaa nostaa tällaista vähintään epäasiallista toimintaa julkisuuteen, mutta käsityksemme mukaan tällaisiakin neuvottelukeinoja on käytetty.

Lunastuskorvauksella pitäisi saada samanlainen kohde hankituksi kuin mitä ollaan lunastamassa. Tämä ei toteudu koskaan.

Edellä mainituista syistä on maanomistajan neuvotteluasemaa parannettava ja yksi keino tähän on lunastuskorvauksen kategorinen korottaminen.

Kiinteän omaisuuden perustuslainsuoja on murentunut

On syytä myös huomata se, että kiinteän omaisuuden perustuslaissuoja on pikkuhiljaa murentunut kuten OTT Kalevi Laaksonen väitöksessään osoitti (Kiinteän omaisuuden perustuslainsuoja. Tutkimus eräiden erityisesti maaseutukiinteistöihin kohdistuvien oikeudenrajoitusten säätämisjärjestyksestä ja korvattavuudesta. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus 1998).

Väitöksestäkin tulee vahva peruste siihen, että arvonleikkaussäädökset on syytä kumota. Ei ole oikeusvaltioperiaatteen mukaan mahdollista se, että oikeusturvaa heikennetään pieni pala kerrallaan, jotta perustuslainsäätämisjärjestyskynnys ei ylity. Näin on kuitenkin käytännössä tapahtunut. Kun em. asia otetaan huomioon ja tarkastellaan sitä yhdessä Lunastuslain alhaisen korvaustason ja arvonleikkaussäädösten kanssa, on siinä vahva perustelu korvaustason nostamiselle ja arvonleikkaussäädösten poistamiselle. Oikeusministeriön selvityksen (2018) mukaan arvonleikkaussäädöksien poistaminen parantaa maanomistajien yhdenvertaista kohtelua. Tämä on myös tärkeä näkökohta.

Maanomistaja joutuu maksamaan suoraan tai välillisesti käyttörajoituksista

Erityisesti kaupunkialueen läheisyydessä olevaan maahan kohdistuu runsaasti erilaisia käyttörajoituksia. Maanomistaja saa näistä erittäin harvoin mitään korvausta. Usein on päinvastoin – halutessaan esim harjoittaa metsätalouselinkeinoaan, hän joutuu maksamaan erilaisista lupaprosesseista. Maisematyölupa on tällaisesta esimerkki. Tämäkin on omiaan heikentämään mielikuvaa julkisen vallankäytön oikeudenmukaisuudesta.