MTK-Pirkanmaa toteaa lausuntonaan seuraavaa:

Maankäytön ohjaamisesta on tullut erilaisien intohimojen ja poliittisten ryhmien temmellyskenttä. Kaavoitus on ollut aikaisemmin pääasiassa alueiden käytön määrittämistä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Viime vuosina ovat erilaiset ympäristöarvot tulleet pääosaan. Nyt lausunnolla oleva esitys nostaa tämän ihan uudelle arvaamattomuus ja sekavuustasolle. Sinänsä hyvää tarkoittavien asioiden korostaminen ja toimenpiteiden vaatiminen väärällä välineellä on omiaan herättämään voimakasta epäluuloa lain tavoitteita kohtaan.

Kaavoituksella yritetään ratkaista sellaisia ongelmia, joita joko ei ole olemassa tai kaava on täysin väärä väline ongelmien ratkaisemiseen. Tämä ei paranna asioita eikä selkeytä lainsäädäntöä vaan sotkee sitä.

Kunta- ja maakuntatason päätöksenteolla ei voi olla merkittävää ympäristöpoliittista roolia. Erilaiset suojelukysymykset tulee ratkaista valtakunnallisesti ja suoraan omalla lainsäädännöllä kuten LsL. Esimerkiksi kaavamääräyksiin kohdistuu suuria intohimoja ja ne voivat johtaa kummallisiin tilanteisiin – suojellaan kohdetta, jossa ei ole mitään suojeluarvoja. Pahimmillaan jonkun kansalaisryhmän mielestä ”kiva paikka” voi johtaa kaavan kautta tuleviin käyttörajoituksiin, joita ei maanomistajalle kuinkaan korvata. Kaavamääräykset ja – merkinnät on syytä vakioida sekä maanomistajien oikeusturvan että kaavojen digitalisointisyistä. Metsien käsittelyn ohjaaminen tulee kieltää laissa. Metsälaki antaa riittävät mahdollisuudet yhteiskunnan vaikuttaa yksittäisen metsänomistajan päätöksessä olevaan oman metsänsä käsittelyyn

Lain yleiset tavoitteet

MTK-Pirkanmaan mielestä kaavoituksella voidaan ratkaista hyvin rajallisesti maailmanlaajuisia ongelmia kuten luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä tai ilmastonmuutosta. Juurisyyt näihin ongelmiin ovat muualla kuin kaavoituksessa. Esimerkiksi uhanalaiset luontotyypit pitää suojella muulla kuin kaavalla.

Viherrakenteen määrittäminen on täysin turhaa suurimmassa osassa Suomea. Tiiviisti rakennetun kaupunkiseudun ongelmien ratkaisuksi mietittyä määräyksiä ei voi ulottaa sellaisille alueille, joissa ei ole mitään ongelmia. Viherrakenne voi myös vaarantaa metsien käytön maatilojen lainojen vakuutena, sillä pankit varmuudella noteeraavat metsän taloudellisen hyödyntämisen heikkenemisen vakuusarvoja arvioidessaan.

Digitalisaatio ja alueiden käytön suunnittelujärjestelmä

Maakuntakaavat ovat perinteisesti olleet kaavoja, joihin on koottu kaikki maankäytöllinen tieto pienintä yksityiskohtaa myöden. Maakäytöllisen tiedon kokoamiselle on kuitenkin ollut selkeä tarve. Kaavojen digitalisointi ja kaavamerkintöjen yhteiset periaatteet ja merkinnät kokoavat tiedot yhteen tietokantaan. Tämä mahdollistaa maakuntakaavojen kehittämisen strategisen suunnittelun suuntaan ja luo tilanteen, jossa maakuntakaava voi olla vain erityisistä syistä ja erityisissä asioissa oikeusvaikutteinen. MTK-Pirkanmaa pitää tätä suuntausta oikeana.

MTK-Pirkanmaan pitää kaupunkisuunnitelmaa sinänsä perusteltuna mutta johtaako se raskaampaan hallintoon ja sitä kautta hidastaa kaavoitusta. Kaupunkisuunnittelu saattaa myös viedä huomion pois yksittäisten kuntien kehittämisestä erityisesti Tampereen kaltaisessa tilanteessa, jossa on yksi iso kaupunki ja monta pientä ns. kehyskuntaa. 

Yleiskaava, asemakaava ja erityisharkinta alueet

Rakennuskiellon enimmäiskestoajan rajaaminen on hyvin perusteltua. Enimmäisaika on kuitenkin käytännössä kuollut kirjain, mikäli kieltoja voidaan rajattomasti ketjuttaa. Paljon nykyistä suurempaa huomiota tulisi kiinnittää erilaisten määräaikojen ketjuttamisen estämiseen. Rakennuskiellon tms. ketjuttaminen pitäisi olla mahdollista vain erityisen painavalla perusteella. Muussa tapauksessa enimmäisajat menettävät merkityksensä. Näin on käynyt nykylain suunnittelutarvealuilla – pääosaa niistä ei ole aikomustakaan kaavoittaa, kunhan pidetään ko. alue maareservinä. Tätä lainsäätäjä ei tarkoittanut laatiessaan suunnittelutarvealuesäädöksiä. Erityisharkinta-alueen määräaika tulee rajata enintään 10 vuoteen ja jonka jälkeen uutta erityisharkinta-aluetta ei voi toteuttaa kuin viisi vuotta edellisen päättymisestä.

Yleiskaavoilla ei tule metsienkäyttöä rajoittaa tai antaa metsänkäsittelyohjeita.

Palvelulupaus ja määräajat sekä kieltojen ketjuttamisen estäminen on syytä kirjoittaa velvoittavina lakiin.

Osallistuminen ja vuorovaikutus

Lausunnolla oleva ehdotus on mennyt oikeaan suuntaan ja toteutuessaan parantaa maanomistajan tiedonsaantia ja näin parantaa oikeusturvaa.

Ely-keskukset

ELYt eivät voi olla samanaikaisesti sekä suojeluviranomaisia että yleisen edun ympäristövalvoja sekä elinkeinoja ja liikennettä ohjaava viranomainen. ELY-keskuksien toimivaltuuksia ei tule laajentaa nykyisestä vuonna 2017 päätetystä. Toimivaltuuskysymyksien silloisella rajaamisella on edelleen relevantit perustelut.

Rakennuslupa

Kaksivaiheinen säätely kuulostaa ensi vaiheessa hyvin perustellulta uudistukselta. Esim kotieläinrakennuksen sijoittamisessa tulee usein kiistaa lähialueen kanssa. Harva haluaa kotieläinrakennusta vaikutuspiiriinsä. Kaksivaiheisuudella on mahdollisuus selkeyttää lupaprosessia. Kaksivaiheinen rakennuslupa ei saa kuitenkaan johtaa valitusmahdollisuuksien kaksinkertaistamiseen. Toisen lupavaiheen valittamisoikeutta tulisikin rajoittaa vain tekniseen tarkastukseen lisäarvoa tuoville tai toimintaa valvoville tahoille.

Maapolitiikka  

Pirkanmaalla ovat kunnat päättäneet omia maapoliittisia ohjelmia. Niiden tarkoitus on ollut sinänsä hyvä – tuoda kunnan maapolitiikan linjat näkyviksi. Maanomistajille nämä ovat näyttäytyneet kunnan linjauksina maksattaa maanomistajilla kuntatalouden käyttömenoja.

Tätä käsitystä vahvistaa kuntien oikeuskäytännön vastainen linja kaavoittaa vain omistamiaan maita. Kaavamonopolista onkin tullut rahantekoväline kunnille. Tämä on jatkossa syytä estää, sillä julkista valtaa käyttävänä ja kaavamonopolin haltiana kunnalla on suuri kiusaus käyttää asemaansa väärin. Silloin ei maanomistajien oikeusturva toteudu.

Maanomistajien kuuleminen onkin ollut olematonta ja jäänyt yksittäisten kunnanvaltuutettujen varaan. Hyvän hallinnon vaatimuksien kirjaamisen edellyttäminen on kannatettava asia.

Toteuttamismaksun osallistumiskynnyksen alentaminen 500 kem:stä 250 kemiin ei ole ole perusteltavissa. Sama koskee ylärajan nostoa 60->70%. Suunnan pitäisi olla täysin toinen. Korvauksen ylärajaa pitäisi alentaa sillä perusteella, että kuntien itsensä rakentama infra toteutetaan varsin tehottomasti verrattuna yksityisiin toimijoihin. Ylärajan nostolla kunta maksattaisi oman tehottomuutensa maanomistajalla. Todellisten toteuttamiskustannusten seuraaminen onkin välttämätöntä kuten lakiehdotuksessa esitetään. Kunnalle syntyviä kustannuksia tulee myös verrata vastaaviin yksityis- tai konsortiohankkeisiin, jotta voidaan varmistua kustannustehokkaasta toiminnasta. Omaa tehottomuuttaan ei voi maksattaa maanomistajilla.

Lunastamisen edellytykset

Kunnan oikeus pakkolunastaa maata tavoitellakseen omaa taloudellista voittoa ei vastaa yleistä oikeuskäsitystä eikä kohtuullisuutta. Kiusaus maapoliittiseen keinotteluun on monesti liian suuri, kun kuntatalous on vaikeuksissa.

Lunastusmahdollisuus voitontavoittelumielessä tulee estää tarkentamalla lunastuksen edellytyksiä ja lisäämällä ehdottomia esteitä lunastusluvan myöntämiseen. Tällainen voisi olla se, että maanomistaja pystyy itse toteuttamaan ko. hankkeen.

Haitankorvaukset ja maisematyölupa sekä yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen

MTK-Pirkanmaa katsoo, että maanomistajan oman omaisuuden käyttöön liittyvät luparatkaisut tulee olla maksuttomia. Tämä korostuu erityisesti kielteisissä päätöksissä.

Erilaisista maankäytön rajoitteista maksettavat korvaukset pitää olla oikeudenmukaisia ja kohtuullisia. Kaavoituksella tai muulla lainsäädännöllä ei voi luoda sellaista tilannetta, joka estää maanomistajan oman omaisuuden taloudellisen hyödyntämisen mutta jättää aiheutuneen haitan korvaamatta. Omintakeiset ja luovat kaavamerkinnät ja -määräykset ovat tyypillisimmillään tällaisia. Yhdenmukaistamalla nämä voidaan suuri osa ongelmista välttää.

Maisematyölupia vaaditaan ja niitä myönnetään hyvin sattumanvaraisesti ja kirjavasti sekä usein ehdollisena. Maisematyöluvan myöntäminen on yhä useammin tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaikka se on lain vastaista. Maisematyöluvan roolia on syytä täsmentää ja valitusmahdollisten joukkoa rajata.

Yhdyskuntateknisten laitteiden pakkosijoituslupakäytäntö on todella kirjavaa. Isojen kaupunkien infra-rakentajat ovat tottuneet pääosin toimimaan yhteiskunnan omistamalla alueella. Maanomistajien kanssa harvoin neuvotellaan reittivalinnoista tms aidosti. Korvauskysymys jää usein hoitamatta ja vaatii maanomistajan omaa aktiivisuutta. Näin ei voi olla.