Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka

Huoltovarmuus on kannattavuutta – pelinjohtajan ajatuksia

22.11.2024

Yksi HOK-hankkeen työtavoista on pelata tulevaisuuden keinoja suhteessa erilaisiin kriiseihin. Koska olen vetänyt Pirkanmaalla myös VAP-viljelijöiden sotapelejä, pääsin kokeilemaan osaamistani myös näissä. Haaste on isompi, ja eroja on yllättävän paljon.

HUOLTOVARMUUS = OMAVARAISUUS = RUOKATURVA löytyy väitteenä yhdestä diastani. Määritelminä nuo ovat osin eri asioita. Huoltovarmuus on kansakunnan kyky selvitä vakavasta mutta lyhytaikaisesta kriisistä. Omavaraisuus on sen mitta, paljonko tuotamme ravinnosta itse. Ruokaturva on perinteisesti tarkoittanut sitä, että ruokaa on turvallista syödä, vaikkakin nykyään sitä käytetään myös kuvaamaan ruuan saatavuutta jokaiselle.

Suomessa olemme ainakin neljä kertaa päättäneet, että nuo termit ovat saman asian eri puolia. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen syntyivät viljamakasiinit. Vuonna 1917 nälän takia syttyi paitsi sisällissota, myös syntyi päätös viljaomavaraisuudesta. Vuonna 1944 tehtiin päätös raivata Karjalan myötä menetetty peltoala takaisin. Vuonna 1995 neuvottelimme poikkeusluvan ylläpitää huoltovarmuutta, vaikkei EU pitänyt sitä tarpeellisena. Olemme olleet tässä viisaita ja johdonmukaisia.

HOK-hankkeessa sanan huoltovarmuus perään on liitetty sana kannattavuus, joka tekee peleistä vaativia. Ei riitä, että kansakuntana selviämme, myös tilojen pitää selvitä pitkästäkin kriisistä ilman konkursseja. Näkökulma on jokaisen oma tila, jolle tuomme pelipöytään uudenlaisia keinoja selvitä myös pahoista kriiseistä.

Aloitamme vakavalla tuotantokustannuskriisillä. Se oli helppo keksiä, koska kaksi vuotta sitten marraskuussa 2022 panoshinnat olivat jo pilvissä ja keväästä odotettiin vielä pahempaa. Venäjällä on yhä parempi kyky aiheuttaa tällaisia kriisejä, sen vilja- ja lannoiteaseen voima on vain kasvanut Ukrainan sodan myötä.

Sitten hyppäämme syvään päähän eli perinteiseen sotaan Suomessa. Skenaario on lainattu VAP-sotapelistä, mutta keinot poikkeavat paljon.

Kolmas on vakavin ja todennäköisin, ilmaston muutoksen mukanaan tuoma kolmen peräkkäisen mutta erilaisen katokesän sarja.

Meillä on puolitoista tusinaa pelikorttia, jotka kuvaavat uudenlaisia ratkaisuja. Pelin tarkoitus on etsiä niistä sopivimmat vastauksena noihin kriiseihin. Kortti, jonka ehtii pelaamaan kriisin aikanakin ja joka auttaa nopeasti. Kortti, joka olisi auttanut, jos sen olisi pelannut ennen kriisiä. Lopuksi yllätyskortti, jonka saa keksiä myös itse. Kriisit ovat siis vain kehyksiä.

Peli tapahtuu pöydissä, joissa on erilaisten tuotantosuuntien viljelijöitä. Kaikki kortit eivät sovi kaikille, mutta yhdessä pelattuna niistä saattaa olla iso hyöty. Toisilta myös oppii paljon. Minä olen oppinut joka kerta, ja yllättynyt vielä useammin.

Valitsimme termiksi tilatason huoltovarmuuden. Varautuminen on maataloudessa määrittynyt vastaamaan, miten yllätyksistä kuten veden puutteesta tai sähkökatkosta selviää. Resilienssi, jonka itse suomensin joustokestoksi, on liian teoreettinen. Kriisinkestossa taas mielessä painottuu lyhyt aika. Huoltovarmuustila on sellainen, joka päättää kriisinkestävästi myös taloudessa selviten vakavastakin kriisistä. Siinä missä huoltovarmuusvaltio ruokkii kansalaisensa kaikissa tilanteissa.

Viimeiset VAP-sotapelit pidettiin viime viikolla. Niissä oli eri tavoite. Viljelijäpiireittäin ratkottiin yhdessä, miten jo olevilla pelikorteilla pelataan valtion ohjaamana siten, että suomalaisille riittää ruokaa sodassakin. HOK-huoltovarmuuspeleissä mietitään, miten tiloilla selvitään tulevaisuudessa erilaisista kriiseistä uusilla pelikorteilla, joita alan muutos joka tapauksessa sirottelee eteemme.

Blogin kirjoittajana Huoltovarmuuspelin kouluttaja ja hankkeen ohjausryhmän jäsen sotilasprofessori (evp.) Mika Hyytiäinen.

Seuraava tilatason varautumiskoulutus "Huoltovarmuuspeli" Hämeenkyrön Jyväpirtillä pe 29.11.

• Lue lisää täältä